Lounais-Hämeen Musiikkipäivät ry.

Lounais-Hämeen Musiikkipäivät r.y:n toiminnanjohtajan artikkeli Suomen Laulupedagogit ry:n jäsenkirjeen mukana 12.9.2004

"Äänellään se variskin laulaa!"

Jo pitempään olen ajatellut tuoda keskusteltavaksi muutamia, erikoisesti nuorten laulamiseen liittyviä huomioita. Olen huolestuneena pannut merkille, että viihdeteollisuuteen haetaan usein luonnonlahjakkuuksia, joiden ääntä "ei ole pilattu laulukoulutuksella" ja jotka omaavat muita avuja. Iskelmä-, karaoke-, tähtilaulaja-, ym. kilpailijoiden haastatteluista olen lukenut tai kuullut seuraavanlaisia lausahduksia: "En ole pilannut ääntäni ottamalla laulutunteja", "Onnekseni en ole omaksunut klassista laulutyyliä", "Olen unohtanut kaiken laulu- opetuksen ja paneutunut nyt tähän tyyliin" (karaokekilpailut TV:ssa muutama vuosi sitten), jne. Niinpä monet nuoret ottavat tosissaan em. mielipiteet, eivätkä uskalla hakeutua lauluoppilaiksi. Onneksi on ollut sellaisiakin, jotka ovat ilmoittaneet, etteivät ole saaneet tai ei ole tullut otetuksi laulutunteja, mutta nyt haluavat saada opetusta. Ja sellaisiakin, jotka ovat todenneet, että he ovat saaneet laulukoulutusta ja sen avulla menestyneet.

Koulutuksen arvostaminen Melko yleinen toteamus lienee se, että kaikki koulussa opittu "kannattaa unohtaa". Pelkkä ulkoa opittu tieto ei riitä, vaan pitää oppia löytämään tarvittava tieto ja hankkia käytännön kokemusta sen tiedon hyödyntämiseksi. Tässäkin unohtamisasiassa on liioittelua, mutta asian ydin lienee huomionarvoinen. Emme me tietoisesti kanna aivoissamme osia opinnoistamme. Emmehän myöskään laulaessamme ajattele laulutekniikkaa, vaan paneudumme laulusävellyksen esittämiseen senhetkisellä taidollamme. Kun olemme saaneet lauluopetusta nuorena vaikkapa 4 vuotta, niin olemme jo kasvaneet laulamaan, eikä sitä voi unohtaa, mutta kylläkin muokata. Yli 30 vuotta laulunopetuksen parissa toimineena olen joskus saanut tuntea, että laulu olisi vähempiarvoinen oppiaine kuin soitinmusiikki. "Sehän on vain laulelua!"

Koulutuksen vahingollisuus

Joku voi väittää, että klassisella laulukoulutuksella pilataan oma luonnollinen ääni. Jos on tottunut omaan kouluttamattomaan ääneensä, niin tottahan se tuntuu ihmeeltä ja oudoltakin, kun koulutuksen jatkuessa löytyy uusia ulottuvuuksia. Omat tuntemuksetkin kannattaa ottaa huomioon. Jos ääniharjoitukset ja laulaminen tuntuvat pahalta, niin kannattaa ottaa järki mukaan ja miettiä, mikä on vikana. Laulamisessa mikään hyvältä tuntuva harjoitus ei ole äänelle vahingollista ja laulaminen sinänsä on terveellistä! Kauniita "luonnonääniä" on tietysti olemassa, mutta se on eri asia, mitä sillä pystytään esittämään ja kauanko se kestää sellaisena. Asenteet laulamiseen ovat joskus hankalia. Nuorena kaikki pitää tapahtua heti, tässä ja nyt! Valmenna minut heti kilpailuun! Jopa aikuisiakin on tullut yhden tunnin ajaksi kysymään, että voisitko vähän "prepata". Lyhyelläkin ajalla voi jotain tehdä, mutta… Joku on opiskellut pianonsoittoa ja sitten pitäisi pyrkiä jatko-opintoihin, joihin kuuluu laulukoe. Äkkiä opettajan pitää valita ja harjoittaa laulajalle sopivat koelaulut? "Kyllähän laulukokeesta selviää, kun on muuten musikaalinen". Ei ole opiskeltu laulua, eikä ole tietoakaan laulutekniikasta, joka sentään vaatisi pitempää opiskelua. Tämä on ollut sitä hankalaa kenttätyötä, jota laulunopettaja ei korkeammissa musiikkioppilaitoksissa joudu tekemään. Tässäkin toivoisi musiikkioppilaitoksissa tehtävän "opintosuunnitelmaa" oppilaiden kanssa.

Koulutuksen hyöty

Tärkein asia, mitä laulukoulutuksella saavutetaan, on oppilaan omien mahdollisuuksien löytyminen. Urheilijakin tarvitsee oman kehonsa hallintataitoa, mitä sitten mikin laji ja tyyli vaatineekin. Samoin laulaja, eikä se ole sidottu määrättyyn laulutyyliin. Kaikki laulutyylit tarvitsevat hallittua hengitys- ja lihasvoimaa, kestävyyttä ammattia ajatellen. Urheilija tarvitsee valmentajan, miksei siis laulajakin? Valmentamiseen, laulukoulutukseen vaikuttaa aina opettajan ja oppilaan välinen yhteisymmärrys ja luottamus. On olemassa monenlaisia metodeja ja harjoituksia, mutta tärkeintä on, että opettaja kuulee millaista harjoitusta oppilas tarvitsee ja oppilas ymmärtää, miten ja miksi se tehdään. Laulukoulutus tekee laulamisen helpommaksi. Laulaminen ja laulajan kuunteleminen pitäisi olla vaivatonta ja nautittavaa. Kuitenkin kuulijan kurkussa tuntuu joskus pahalta, kun äänenkäyttö ei ole kohdallaan. Eikä voi mennä neuvomaan! Siis kuulijankin kannalta olisi mukavaa, jos laulaja olisi ottanut laulutunteja.

Äänenkäytön tarkoituksenmukaisuus

Kun äänenkäyttöä opetetaan, niin tietysti perusasiain lisäksi on otettava huomioon se, mihin ääntä on tarkoitus käyttää. Jos halutaan vain "mikrofoni-ääni" - niin siihen ovat omat niksinsä, jotka hyvä laulaja ottaa huomioon. Useampaankin kertaan on kuluneen kesän TOP 40 -listan kärjessä ollut klassisen laulukoulutuksen saanut laulajatar. Muitakin vastaavan koulutuksen saaneita viihdelaulajia löytyy nimekkäimpien joukosta. Joskus käy niin, että laulukoulutus johtaa klassisen puolen konserttilaulajaksi tai vaikkapa oopperalavalle. Tämä taas johtuu omien resurssien löytymisestä, laulamisen hurmasta, jota ei voi selittää tarkemmin. Kerran tuli eräs aloitteleva oppilas tunnilleni ja ilmoitti heti alkuunsa, että älä sitten laulata minulla ooppera-aarioita! Ilmoitin aloittavani ääniharjoituksilla ja helpoilla kansanlauluilla. Kyllä ne aariatkin tulivat vapaaehtoisesti mukaan sitten myöhemmin. Otsikon valitsin lukijalle herätteeksi ja totean, että variksen äänenkäyttö on varikselle tarkoituksenmukainen.

Laulupedagogit tiedottajina

Alussa siteeraamani negatiiviset haastattelulausunnot vahingoittavat niitä, jotka uskovat niihin. En tiedä mitä asialle pitäisi tehdä vai pitäisikö mitään? Kokemukseni perusteella uskon, ettei pahitteeksi olisi tiedotustoiminta. Laulupedagogit voisivat paikallisten tiedotusvälineiden (lehdistö, radio, yms.) kautta kertoa laulukoulutuksesta. Omien oppilaiden kanssa voisi järjestää laulun teemailtoja, joiden yhteydessä yleisö olisi tiedotuksen kohteena ja siten olisi helpompi saavuttaa mediankin kiinnostus asialliseen laulukoulutuksen informointiin. Laulupedagogien työ on arvokasta ja työn tulos kuuluu kuorojen ja muiden harrastajalaulajien äänenkäytössä. Joukosta löytyy aina iloksemme myös huippulaulajia. Joten nostetaanpa lauluopetuksen tunnettavuutta ja arvostusta vaikkapa tiedottamalla.

Kerttu Rautio-Mansikkaniemi
Laulaja, laulunopettaja, eläk.
Tammela